Yrityksen Arvonmääritys: Substanssiarvo, Tuottoarvo, Tulevaisuuden Kassavirrat, EVA ja Kertoimet
Yrityksen arvonmääritys on keskeinen osa liiketoiminnan analysointia ja päätöksentekoa. Tässä artikkelissa vertailemme viittä yleistä arvonmääritystapaa: substanssiarvo, tuottoarvo, tulevaisuuden kassavirrat, taloudellinen lisäarvo (EVA) ja kertoimet. Eri menetelmät sopivat erilaisiin arvonmääritystilanteisiin. Yhtiön toiminnan luonne tai arvonmäärityskonteksti vaikuttavat valintaan. Monesti arvonmäärityksessä käytetään useaa eri tapaa, joiden keskiarvoa tai painotettua keskiarvoa käytetään lopullisessa arvonmäärityksessä.
Substanssiarvo
Substanssiarvo, eli tasearvo, perustuu yrityksen omaisuuden ja velkojen erotukseen. Tämä arvo heijastaa yrityksen nettovarallisuutta, eli sitä, mikä jäisi jäljelle, jos kaikki varat myytäisiin ja velat maksettaisiin. Substanssiarvon etuna on sen yksinkertaisuus ja helppo laskettavuus, mutta se ei ota huomioon yrityksen tulevaisuuden tuottopotentiaalia tai aineettomia omaisuuseriä, kuten brändiarvoa. Yrityksen tase vaatii käytännössä oikaisua, jos halutaan saada käypä hinta, sillä kirjanpitokäytännöistä johtuen taseen varat tai velat eivät välttämättä vastaa käypää hintaa. Monesti substanssiarvo on yrityksen minimiarvo.
Tuottoarvo
Tuottoarvo keskittyy yrityksen historiallisten tuottojen perusteella laskettuun arvoon. Tämä menetelmä sopii erityisesti yrityksille, joilla on vakiintunut ja ennustettava tuloksentekokyky. Tuottoarvon etuna on sen realistisuus ja yhteys yrityksen tuloksentekoon, mutta se ei ota huomioon tulevaisuuden muutoksia liiketoimintaympäristössä. Verottaja esimerkiksi käyttää tuottoarvoa, kolmen viimeisen vuoden oikaistuun tuloskeskiarvoon perustuen. Tuo keskiarvo pääomitetaan 15%:lla.
Tulevaisuuden kassavirrat
Tulevaisuuden kassavirtoihin perustuva arvonmääritys, eli DCF-menetelmä (discounted cash flow), arvioi yrityksen arvoa diskonttaamalla tulevaisuuden kassavirrat nykyhetkeen. Tämä menetelmä ottaa huomioon tulevaisuuden kasvumahdollisuudet ja riskit, ja se soveltuu erityisesti kasvuyrityksille. DCF-menetelmän haasteena on kuitenkin ennusteiden epävarmuus ja diskonttokoron valinta, mikä voi vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. Esimerkiksi voimakkaaseen kasvuun perustuvan start-up-yhtiön liiketoimintaa arvioidaan monesti tätä menetelmää hyödyntäen.
Taloudellinen lisäarvo (EVA)
Taloudellinen lisäarvo (Economic Value Added, EVA) mittaa yrityksen kykyä tuottaa voittoa yli sijoitetun pääoman kustannusten. EVA lasketaan vähentämällä pääomakustannukset yrityksen nettotuloksesta. EVA:n etuna on sen kyky korostaa taloudellista tehokkuutta ja kannattavuutta pitkällä aikavälillä. Kuitenkin EVA:n laskeminen voi olla monimutkaista ja vaatii tarkkoja tietoja pääomakustannuksista.
Kertoimet
Kertoimet, kuten P/E (price/earnings) ja EV/EBITDA (enterprise value/earnings before interest, taxes, depreciation, and amortization), ovat yleisesti käytettyjä arvonmääritystapoja, jotka perustuvat yrityksen markkinahintaan suhteessa taloudellisiin mittareihin. Kertoimien etuna on niiden helppo vertailtavuus muiden yritysten kanssa ja markkinaperusteisuus. Toisaalta kertoimet voivat olla alttiita markkinoiden hetkellisille vaihteluille ja eivät välttämättä heijasta yrityksen todellista arvoa pitkällä aikavälillä.
Yhteenveto yrityksen arvonmääritys
Yrityksen arvonmääritystapoja on useita, ja jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Substanssiarvo tarjoaa yksinkertaisen ja varman tavan arvioida yrityksen omaisuuden arvoa, kun taas tuottoarvo ja tulevaisuuden kassavirrat keskittyvät tuloksentekokykyyn. EVA mittaa taloudellista lisäarvoa sijoitetulle pääomalle, ja kertoimet tarjoavat nopean tavan vertailla yritystä markkinoilla. Paras arvonmääritystapa riippuu yrityksen luonteesta ja tarkoituksesta, johon arviota käytetään.
Optimin asiantuntijat laativat yrityksestäsi arvonmäärityksen ja arvioivat mitä tapoja on järkevä hyödyntää.
